tag:blogger.com,1999:blog-2212387162139546798.post3863999255077399250..comments2023-04-12T13:13:28.219+03:00Comments on Vaa'an vanki: RooliasuissaTaatelihttp://www.blogger.com/profile/16811399666998952141noreply@blogger.comBlogger3125tag:blogger.com,1999:blog-2212387162139546798.post-62176683022466115482015-12-11T21:15:22.170+02:002015-12-11T21:15:22.170+02:00Mulla toi rooliasu on ihan henkinen ja riittää, et...Mulla toi rooliasu on ihan henkinen ja riittää, että joku käskee vaikka haastattelemaan jotain miestä siitä ja siitä aiheesta niin heti pystyn menemään. Vastuu on silloin jollain toisella, eli mulla on silloin syy omalle käytökselleni. Ja siihen voin vedota, jos tuleekin tiukka tilanne. Ehkä tässäkin on jonkinlainen torjunnan pelko takana.. Yksityisenä henkilönä se mahdollinen torjunta tuntuu niin pahalta, mutta esim. asiakaspalvelutöissä sellainen "torjunta" ei tunnu ollenkaan samanlaiselta. <br /><br /><br />Tuossa ystävien hankinnassa mulla on kaksi mahdollista selitystä, joita käytän mielialasta vaihdellen. Joko, että mulla on vaan ollut huonoa tuuria huonoon itsetuntoon liitettynä, eli en vaan ole löytänyt niitä oikeita ihmisiä, joiden kanssa elo olisi mukavampaa. Toinen on se, että multa puuttuu jotain tiettyjä tärkeitä sosiaalisia taitoja, joiden puutteen vuoksi teen aina jotain väärää ja enkä myöskään tajua mitä se oli, mitä tein tai sanoin orastavassa ystävyyssuhteessa väärin. Tähän skenaarioon liittyy se, että tarvitsisin jonkun ulkopuolisen sanomaan suoraan mikä tässä mättää. Kyllähän osaan itse keksiä moniakin vikoja itsessäni ja käytöksessäni, mutta suurin osa on niistä on sellaisia, joita en osaa/pysty muuttamaan. Tämä taas saa olon aika toivottomaksi. Noh, yritän pysytellä siinä ekassa selityksessä ja pysyä optimistisena, sillä katkeruus ei varmasti ole ratkaisu.Taatelihttps://www.blogger.com/profile/16811399666998952141noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2212387162139546798.post-33969163811967755812015-12-11T00:27:25.060+02:002015-12-11T00:27:25.060+02:00Se taitaa olla vähän kaikilla niin, myös minun työ...Se taitaa olla vähän kaikilla niin, myös minun työpersoona on miljoona kertaa rohkeampi ja itsevarmempi kuin yksityinen persoona. Olen miettinyt, että se johtuisi siitä, että töissä on aina jossakin roolissa ja siksi oma oikea persoona ei ole arvosteltavana ja siksi uskaltaa olla erilainen. J.Bhttps://www.blogger.com/profile/10720529208489138235noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2212387162139546798.post-87576225155403071032015-12-11T00:22:33.006+02:002015-12-11T00:22:33.006+02:00Hyvä se on ne negaatiot purkaa, jaksaa paremmin. :...Hyvä se on ne negaatiot purkaa, jaksaa paremmin. :)<br /><br />Mä pohdin tota samaa asiaa joskus, kun jännittämisongelma oli akuutimpi. Kun mulla ei oo ikinä ollu töissä ongelmia olla sosiaalinen tai selvitä hommistani - edes asiakaspalvelussa. Mietin, että liittyiskö se jotenkin työvaatteisiin. Se univormu on kuin suojakilpi ja kaikki paska jää siihen, eikä kosketa minua. Toisaalta en viime kesänä ollut asiakaspalvelussa eikä minulla ollut työpaikan puolesta vaatteita, enkä silti kokenut vaikeaksi olla sosiaalinen... Osaan myös pitää yksityiselämän ongelmat poissa töistä suht hyvin - opiskelujen kanssa se ei niin vain onnistukaan. <br /><br />Mä oon välillä kans miettinyt, että onko se elämä niin hohdokasta pankin omistamassa talossa. Puitteet kunnossa, mutta mitä on sisällä? Mä en tiedä riidoista, väkivallasta, masennuksesta, taloushuolista, alkoholismista, pikkulapsiperheen väsymyksestä tai lapsettomuuskriisistä. Mä näen vaan pariskunnan tai perheen ja joskus kuvittelen, että se on parempaa kuin minun elämiseni.<br /><br />Ystäviä mulla sentään on, kaks. Toinen vaan asuu samalla paikkakunnalla. Ja on hyvin samanlainen kuin minä, eli en minä sen kautta ketään tapaa ja sama toisin päin. Vaikka elän hurjaa opiskeluaikaa, niin enpä ole yhteenkään ihmiseen kunnolla tutustunut koko neljän vuoden aikana... Ystävänikin tunsin jo ennen tänne muuttoa. Ja on mulla moikkailututtuja, mut eipä niiden kanssa vapaa-aikaa vietetä. En tiiä lähtiskö, jos kysyisin, mua ei oo kysytty. :) Ei oo helppoa ystävien saaminen, ei. Oon vakaasti sitä mieltä, että tässä kaupungissa ja sen ihmisissä on jotain pahasti vialla, mutta enpä tiiä oisko se auvoisempaa muuallakaan loppujen lopuksi.<br /><br />Ja omasta aktiviisudesta on paljon kiinni. Se ei vaan oo helppoa tehdä aloitetta, jos jännittää sosiaalisia tilanteita. Ja kynnys kasvaa, kun aikaa edellisestä kerrasta kuluu. Mut kaikki on mahdollista, jos vaan yrittää. :)Mariannhttps://www.blogger.com/profile/17865705773578951051noreply@blogger.com