Vuosia sitten, kun edellisen kerran innoissani yritin laihduttaa, tuntui että uusia laihdutusblogeja ilmestyi kuin sieniä sateella. Oli erittäin mukava lukea toisten edistymisestä, vaikeuksista ja onnistumisista. Heistä suurin osa on lopettanut bloginsa päivittämisen tai siirtäneet sen jonnekin muualle. En tiedä ovatko uudet laihduttajat siirtyneet kirjoittamaan jonnekin muualle, vai eikö bloggailu ole enää muodissa, mutta ainakin vertaistuen löytäminen on vaikeaa. Ainakin ilmaisen sellaisen..
Voi tietysti olla että uudenvuodenlupausten myötä blogeja ilmestyy vuoden alussa runsaammin...
Sen trendin olen kyllä huomannut, että yhä useampi tuntuu laihduttavan avoimesti eikä anonyymin blogin suojissa. Olen kyllä löytänyt paljon elämänmuutos-fitnes blogeja, joiden superiloinen fiilis ja treenauksen ihannointi eivät oikeastaan suuremmin innosta. Elämänmakuisuus ja elämän nurjemmat puolet tuntuvat jotenkin oikeammilta kuin pelkkä iloisuus ja muutaman ylimääräisen kilon sulattelu.
Mutta missä olette siis kaikki laihduttajat (tai te jotka elätte elämäänne ahdistuksen/yksinäisyyden ynnä muiden haasteiden kanssa)? Jos itse pidät blogia tai tiedät jonkun toisen joka sulattelee suurempia kilomääriä niin vinkkaahan siitä kommenteissa tai viestillä. Olen kiitollinen jokaisesta vinkistä!
maanantai 12. joulukuuta 2016
Syitä liioille kiloille
Miksi olen ylipainoinen?
Tämä kai on se kysymys kaiken pohjalla. Syön liikaa vääriä asioita. Mutta miksi?
Kun syön jotain, en pysty lopettamaan. Tai siis jos olen seurassa syön ihan normaalin aterian, mutta jos olen yksinäni syön suuren aterian, otan vähän lisää, siirryn johonkin makeaan jälkkäriin ja sitten napostelen seuraavat pari tuntia. En osaa ainakaan herkkujen kohdalla lopettaa ennen kuin tulee huono olo tai olen syönyt kaiken. Normaalin ruoan suhteen en osaa syödä tarpeeksi vähän. Olen tyytyväinen vasta kun olen kunnolla täynnä. Enkä osaa täyttää itseäni salaatilla vaan syön liikaa sitä kaloripitoista pääruokaa. Ehkä normaalipainoisen on hyvin vaikea sitä ymmärtää, kun oma vatsa osaa ilmoittaa milloin sillä on nälkä ja milloin se on täynnä. Omalla kohdallani nämä merkit eivät joko koskaan toimineet tai sitten olen vuosien ylisyömisen myötä sekoittanut signaalit kokonaan. Olen yhdistänyt ruoan tunteisiin ja mielenterveyteen. Ruoka on loppujen lopuksi halpa lääke ahdistukseen, yksinäisyyteen ja matalaan mielialaan. Joskin liialla ruoalla on tietysti aika suuret vaikutukset pitemmällä aikavälillä eikä tämä lääke muutenkaan ole kovin tehokas, mutta jos se on tähän asti toiminut niin siitä on vaikea vierottua. Tämä lääke antaa kuitenkin voimaa herätä joka aamu ja jatkaa elämää vaikka tulevaisuus näyttääkin harmaalta. Nämä syyt ovat sen verran painavia että muutokset ruokavalioon ovat todella vaikeita.
Osapaasto on antanut hyvän tavan siirtyä liikakiloihin johtaneista ruokatavoista terveempiin elintapoihin. Normaaleina päivinä saan käyttää ruokaa vanhalla tavalla lääkkeenä kaikkiin vaivoihin ja paastopäivinä nautin siitä tunteesta että teen oikeasti jotain terveydelleni. Vatsan kurniessa saan oikeasti tunteen siitä, että teen jotain terveyteni ja tulevaisuuteni eteen. Ja mieliteot saan tyydytettyä seuraavana päivänä. Niinpä tämä keino sopii tällä hetkellä oikein hyvin elämääni. Parasta tietysti olisi jos en tarvitsisi ruokaa lääkkeeksi, mutta se on aika epärealistista tällä hetkellä. Niinpä yritän vaihtaa paaston fiilistä vaihtoehtoiseksi lääkkeeksi, joskin tämän kanssa on tietysti oltava varovainen. Riippuvuudesta toiseen siirtyminen ei ole kovin tervettä, mutta usein elämässä on tyydyttävä siihen mitä vaihtoehtoja on tarjolla.
Tämä kai on se kysymys kaiken pohjalla. Syön liikaa vääriä asioita. Mutta miksi?
Kun syön jotain, en pysty lopettamaan. Tai siis jos olen seurassa syön ihan normaalin aterian, mutta jos olen yksinäni syön suuren aterian, otan vähän lisää, siirryn johonkin makeaan jälkkäriin ja sitten napostelen seuraavat pari tuntia. En osaa ainakaan herkkujen kohdalla lopettaa ennen kuin tulee huono olo tai olen syönyt kaiken. Normaalin ruoan suhteen en osaa syödä tarpeeksi vähän. Olen tyytyväinen vasta kun olen kunnolla täynnä. Enkä osaa täyttää itseäni salaatilla vaan syön liikaa sitä kaloripitoista pääruokaa. Ehkä normaalipainoisen on hyvin vaikea sitä ymmärtää, kun oma vatsa osaa ilmoittaa milloin sillä on nälkä ja milloin se on täynnä. Omalla kohdallani nämä merkit eivät joko koskaan toimineet tai sitten olen vuosien ylisyömisen myötä sekoittanut signaalit kokonaan. Olen yhdistänyt ruoan tunteisiin ja mielenterveyteen. Ruoka on loppujen lopuksi halpa lääke ahdistukseen, yksinäisyyteen ja matalaan mielialaan. Joskin liialla ruoalla on tietysti aika suuret vaikutukset pitemmällä aikavälillä eikä tämä lääke muutenkaan ole kovin tehokas, mutta jos se on tähän asti toiminut niin siitä on vaikea vierottua. Tämä lääke antaa kuitenkin voimaa herätä joka aamu ja jatkaa elämää vaikka tulevaisuus näyttääkin harmaalta. Nämä syyt ovat sen verran painavia että muutokset ruokavalioon ovat todella vaikeita.
Osapaasto on antanut hyvän tavan siirtyä liikakiloihin johtaneista ruokatavoista terveempiin elintapoihin. Normaaleina päivinä saan käyttää ruokaa vanhalla tavalla lääkkeenä kaikkiin vaivoihin ja paastopäivinä nautin siitä tunteesta että teen oikeasti jotain terveydelleni. Vatsan kurniessa saan oikeasti tunteen siitä, että teen jotain terveyteni ja tulevaisuuteni eteen. Ja mieliteot saan tyydytettyä seuraavana päivänä. Niinpä tämä keino sopii tällä hetkellä oikein hyvin elämääni. Parasta tietysti olisi jos en tarvitsisi ruokaa lääkkeeksi, mutta se on aika epärealistista tällä hetkellä. Niinpä yritän vaihtaa paaston fiilistä vaihtoehtoiseksi lääkkeeksi, joskin tämän kanssa on tietysti oltava varovainen. Riippuvuudesta toiseen siirtyminen ei ole kovin tervettä, mutta usein elämässä on tyydyttävä siihen mitä vaihtoehtoja on tarjolla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)