maanantai 13. toukokuuta 2013

Ruuturiippuvainen

Koivut puhkeavat silmuun, nurmikot vihertää ja katupöly leijailee kaikkialla. Taitaa siis olla kevät.

Odotan sekä innolla että kauhulla kesää. Muutin työn perässä paikkaan, jossa en tunne ketään. Pelkään, että istun koko kesän telkan ääressä, jos en löydä työpaikalta yhtään ihmistä, jonka kanssa voisi viettää aikaa.  Olen taas havahtunut siihen, miten suuri osa vapaa-ajastani kuluu passiivisesti telkan tai läppärin äärellä. En kehtaa edes myöntää kuinka monta tuntia edellisenä vapaapäivänä istuin eri ruutujen edessä. Joku on joskus ihmetellyt kun tunnen kertoa melkein kaikki telkkusarjat, mutta eihän se ole mikään ihme, jos harrastuksenaan istuu telkan ääressä. Olen miettinyt tv-lakkoa yhtenä vaihtoehtona, toiveena että se pakottaisi keksimään jotain järkevämpää tekemistä. TV:n ääressä vilahtaa moni tunti kuin huomaamatta, ja jos sen ajan tekisi jotain muuta ehtisi tehdä vaikka mitä. Jos vain keksisi mitä tekisi.. Pelkään kuitenkin, että jos en voi katsoa telkkaa, niin tunnen oloni yhä yksinäisemmäksi. Telkasta irrottautuminen tuskin johtaa automaattisesti ystäväpiirin laajenemiseen vaan sen tilalle jäisi aika iso reikä.

Käyn silloin tällöin katsomassa naamakirjaa ja ihmettelen miten täynnä tapahtumia toisten ihmisten elämät ovat. Minulle viikon jännittävin asia oli kun ostin uudet kengät. Ehkä se jää koko kuukauden jännittävimmäksi asiaksi... Haluaisin päivittää sivuani useammin, mutten osaa keksiä mitään henkevää sanottavaa, enkä kestä päivityksiä joissa kerrataan tylsääkin tylsempiä asioita kuten "kävin kaupassa, omenat halpoja, teenpä piirakan äitin reseptillä!" Ja sitten kaikki tykkää tästä nokkelasta ja paljastavasta päivityksestä. Sama ongelma twitterin kanssa. En kerta kaikkiaan osaa tiivistää mitään sanottavaa niin pieneen tilaan. Vaikka eihän minulla useimmiten ole edes mitään sanottavaa..

Tylsistä asioista puhuttaessa, palataanpa niihin kenkiin. Tuli ostettua liian hienot kengät. Kaupassa ihailen kaikkia kauniita naisellisia kenkiä ja lopulta ostan ne haaveillen siitä, miten hienolta näytän ne jalassani. Kotieteisen hämärässä valossa mietin, että missäköhän ajattelin niitä kenkiä pitää. Ei ole yhtään sopivaa paikkaa tai tilaisuutta tulossa. Kaappi on jo täynnä kenkiä, joita pidän sitten kun on juhlia/kutsuja/ravintolaillallisia, vaikkei niitä koskaan tule. Typerää ostaa kalliita kenkiä vain kauppareisulle käytettäväksi...
No places to go and no one to see.
Täytän tyhjää elämääni tv-sarjojen ihmisillä ja lääkitsen huonoa oloa ruoalla. Ruokavalio on siis ollut todella huono. Joinain päivinä olen syönyt aamupalan lisäksi pussin sipsejä ja karkkipussin. Yllättävää kyllä en ole saanut ahdistuskohtauksia vähään aikaan, joten voisi kuvitella että voin paremmin, kunnes vilkaisee ruokavaliotani. Aiemmin keväällä kun yritin (huonolla menestyksellä) käsitellä ahdistustani ja huonoa oloani, pystyin vielä kontrolloimaan syömistäni, mutta nyt kun pahat tunteet on taas tungettu jonnekin syvälle, oirehdin syömällä liikaa. 

Tulipa tästä päivityksestä taas sekava ajatustenvirta.
Muutin muuten blogin ulkonäköä, koska pinkki alkoi kyllästyttämään. En tiedä miten päädyin siihen väriin blogia luodessani, sillä en todellakaan rakasta mitään pinkkejä rinsessa juttuja. Tämän hetkistä mielialaa kuvaisi paremmin hiukan tummempikin sävy, mutta pysytään tällaisessa raikkaan vihreässä maailmassa lähestyvän kesän kunniaksi.