lauantai 29. lokakuuta 2016

Yksi silta kerrallaan

Huoh..
Taas olisi tullut se hetki kun se on pakko myöntää. Vyötärö on levinnyt... Ja pahasti. Oikeastaan melkein uusiin lukemiin. Olen siellä missä joskus "pahimmillaan" olen ollut. Taas.
Pitkään olen katsellut toisaalle, mutta nyt omissa nahoissa oleminen on ollut niin tuskallista, että on pakko ottaa härkää sarvista. Siis sitä härkää nimeltänsä elämäntapamuutos-pikadietti-heluna. Viimeiset vuodet ovat todellakin olleet laihdutuksen välttelyä ja vain omien tapojen tuskastelua ilman minkäänlaisia yrityksiäkään muuttua. Ruoka vain on aina ollut se hyvää oloa tuova huume, josta en elämän harmaassa sumussa ole pystynyt vierottumaan, tai edes vakavissaan suunnitella vieroittumista.

Vuosikausien laihdutuskokeilujen kasvattina olen sisäistänyt hyvinkin tarkasti sen, että pysyvät muutokset terveydentilassa ja painossa vaativat pysyviä muutoksia syömisessä ja aktiivisuudessa. Mutta entä jos oma henkinen kapasiteetti ei kestä koko loppu elämän mittaisen suunnitelman luontia sen toteutuksesta puhumattakaan..? Ja jos oma terveydentila hyötyy eniten painonpudotuksesta huolimatta siitä, miten se on toteutettu? Näiden perustelujen myötä olen antanut luvan itselleni ikkunashoppailla netin ja television syövereissä uutta dieettiä. Siis juuri niitä, jotka ovat yleensä "lyhytaikaisia ratkaisuja", "vaikea ylläpitää" ja huonoimmillaan "pelkkiä rahastuskeinoja". Ne ovat kuitenkin monelle väylä painonpudotukseen ja parempaan terveyteen, joten enköhän kokeile taas yhtä.  Ja jos se on vain lyhytaikainen ratkaisu, niin tällä hetkellä ottaisin senkin. So let's cross one bridge at a time. Ehkä tämä on se, joka sopiikin minulle ja auttaa parempaan elämään, ehkä ei. Mutta mistä sitä tietää jos ei kokeile? Ja varsinkin kun lähitulevaisuudessa häämöttävät pilleripurkit, jos mitään ei tapahdu, mikä on se syy etten kokeilisi? Siispä pyörrän vanhat puheeni ja suuntaan katseeni dieettien maailmaan.

Mutta ensin tässä jo kokeiltuja, tai muuten vain pöhköjä keinoja:
- Pienillä askelilla pääsee piteämmälle. Ja pa**at. Jos tällä viikolla luovun suklaasta, parin viikon päästä yritän alkaa lenkkeilemään, kuukauden päästä käymään kuntosalilla jne. luovutan jo ensimmäisen viikon kolmantena päivänä. Ei näy tarpeeksi muutosta tarpeeksi nopealla tahdilla. "Ei tästä mitään tule kuitenkaan..." Jos näkee vaivaa, niin tuloksiakin on oltava nähtävissä, varsinkin jos tekee suuria uhrauksia, kuten luopuu suklaasta! Ymmärrän kyllä että kiireisen elämän ohessa tämä on monelle erittäin kelpo tapa muuttaa elämäntapojaan, mutta sellaiselle, joka suuntaa energiansa tähän asiaan juuri nyt, haluaa myös nähdä tuloksia. Tähänhän dietitkin perustuvat. Ne tarjoavat uuden ratkaisun kiireisille ihmisille. Ei tarvitse miettiä itse vaan noudattaa valmiiksi saneltuja ohjeita. "Syö pelkkiä kananmunia aamulla, rahkaa välipalalla, broileria ja salaattia päivällisellä". Hyvin yksipuolista mutta myös yksinkertaista ja siksi houkuttelevaa.

- Tasaisesti n. 1700 kaloria päivässä syömällä laihtuu jo puoli kiloa viikossa! Just joo.. Ekalla viikolla lähtee enemmän, tokalla jo vähän vähemmän ja kolmannella se noin puoli kiloa. Jos sinne asti päästään, sillä jatkuva kalorien tarkkailu saattaa tuntua alkuunsa hauskalta, mutta ensi shokin jälkeen se sipsipussi lähtee kuitenkin kaupasta mukaan, luki siinä pussin kyljessä mitä tahansa. Ja joka päivä 1700 kaloria antaa niin vähän liikkumavaraa, että jos lounaan jälkeen kahvilla syökin sen pienen kakkupalan niin iltapalle jääkin muutaman porkkanatikun verran kaloreita käytettäväksi. Onnistui nuorempana, mutta henkinen puoli ei enää kestä. Niin kutsuttu tahdonvoima on kadoksissa ja tällä tavalla edessä ei ole mitään kivaa (=herkuttelua) odotettavissa. Kerralla noin kolmestatuhannesta kalorista päivässä 1700 pudotus on kuitenkin niin iso pudotus että se on jokaiselle suuri shokki, toiset tottuvat siihen, mutta suurin osa ei pääse niin pitkälle että tottuisi siihen.

- 80/20. Eli jos 80 prossaa ruokailusta on kunnossa niin 20 prossaa voikin sitten olla herkuttelua. Juuh. 80 prossaa on tosi suuri osa ruokailusta, joka pitäisi kerralla laittaa kuntoon! Periaatteessa kuulostaa aika sallivalta, mutta jos oikeasti tsemppaisin koko viikon vähäkalorisella, kasvisvoittoisella ruokavaliolla niin lauantai iltapäivänä lähtis kyllä homma lapasesta. Ja sen jälkeen tuntuis että koko viikko meni hukkaan, joten miksi aloittaa taas maanantaina. Tai jos yksi päivän viidestä ateriasta vois olla jotain hyvää, niin arvata saattaa malttaisinko päivän kalorimääriin sisällyttää yhtä pientä pullaa... Ei riittäis yksi, ei.. Tämä tietysti kertoo jotain tämänhetkisen ruokavalion kauheudesta. Jos en voi kuvitellakaan että söisin "vain" 20 prossaa herkkuja. auts

- Vähähiilarinen. No joo. Ehkä jos oikein hurahtaisin niin voisin kokeilla muutaman päivän/viikon, mutta enpä usko että jaksaisin niin pitkälle, että oikeasti pullan/pastan/leivän himo ehtisi hiipumaan. Ja niin vaan estrellan& fazerin sininen tapaisivat toisensa mun kauppakorissa. Enkä ole kovin innoissani suurista proteiinimääristä, varsinkin kun ne tulis aika pitkälti lihasta/kalasta. Meissä on erilaisia ihmisiä; toisille sopivat hiilarit, toisille ei. Mulle vaalea vehnä aiheuttaa vähemmän vatsavaivoja, oikein kuituiseen ruisleipään verrattuna. Juuri toisin päin kuin pitäisi. Vaikea on vatsavaivojen kanssa suosia kuituisia viljatuotteita. Olisi ihana syödä myös paljon kalaa, mutta edullista kalaa on hyvin vaikea löytää, tuoreesta puhumattakaan. Pakasteseitä, -silakkaa ja tarjous lohta. Siinäpä se suuri trio. Niitä sitten nautiskelee useammassa ateriassa viikossa..

  - Välimerellinen. Niin, kuulostaa hyvältä ja varmasti välimeren alueella kasvavista ihanista kasviksista tehtynä onkin, mutta paikallisen Salen pienen kasvisvalikoiman avulla toteutettuna alkaa kyllästyttämään aika nopeasti. Vielä kun oma vatsa sietää raakoja kasviksia vain rajoitetuissa määrissä, ei salaattireseptejä pääse montaa sivua kokeilemaan. Ja tietysti, onhan meille luotu Itämerellinenkin ruokavalio, mutta yhä edelleen on perunariippuvaisen hyvin vaikea kuvitella hurahtavansa siihenkään. Tämä on tietysti yksinkertaistettuna, ja pääosin välimerellinen/itämerellinen ruokavalio ovatkin sellaisia, joihin kannattaisi pyrkiä, mutta sinne on hyvin vaikea päästä.

Siinäpä taas niitä yleisimpiä väyliä laihduttajalle. Olen siinä uskossa, että vaikka jotkut ihmiset laihtuvat suuresti vähähiilarisella ja nauttivat ruoistaan, niin kaikille ne eivät sovi. Jokaisen ruoansulatussysteemi on vähän erilainen ja vaikka omani ei jotain kestä niin se ei tarkoita sitä etteikö se sopisi jollekulle toiselle. Samoin on ruokailurytmin kanssa. Jollekin sopii aamupainotteinen syömisrytmi, ja toiselle iltapainotteinen. Ei se tarkoita sitä, että kaikkien olisi aloitettava aamunsa valtavalla kaurapuuro kulholla (joskin jokaisen olisi hyvä kokeilla sitä huomatakseen sopiiko se oikeasti omalle kropalleen). On ehkä tutkittu, että aamupalalla on merkitystä jaksamisen ja keskittymiskyvyn kannalta, mutta en silti usko että aivan jokaiselle aamupalla olisi elämänmullistavaa merkitystä.

Kaikesta huolimatta moni dietti yrittää laittaa kaikkia meitä samaan lokeroon lupaamalla kaikkea maan ja taivaan välistä uusille kokeilijoille. Jotkut löytävät niistä ratkaisun omaan elämäänsä, mutta suurin osa ei. Ne, joille juuri tämä dietti oli positiivinen kokemus, haluavat tietysti julistaa ilosanomaa muillekin, ja innoissaan saattavat unohtaa kuinka juuri tämä ratkaisu tuskin sopii sellaisenaan kovinkaan monelle ihmiselle. Tämä on inhimillistä ja olen siihen itsekin sortunut useasti ja tulen sortumaan vielä monesti. Ihmiset eivät kuitenkaan ole omassa arjessaan tieteellisiä sokkotestejä, jotka voisivat omista kokemuksistaan vetää yleismaallisia johtopäätöksiä, vaikka se niin houkuttelevaa onkin. Onhan se mukavaa, jos voi auttaa jotain toistakin löytämään ratkaisun ongelmiin omien kokemustensa avulla. Mutta parasta olisi kokeilla itse edes jonkin aikaa ennen kuin kehottaa jokaista vastaantulijaa kokeilemaan kanamunadiettiä. Ja toisaalta myös ajalla on vaikutusta. Yhdessä elämäntilanteessa pystyin yhdenlaiseen laihdutukseen, toisessa se ei enää toiminutkaan. Tässä blogissa yritän painottaa puhuvani vain omasta kokemuksesta, ja yritän pitää mielessä että minun elämääni sopimattomat keinot ovat mullistaneet toisten ihmisten elämiä. Joskus on tosin hyvin vaikea kuunnella oikeassa elämässä jonkun dietin hehkutusta, jos tuntuu että se on esimerkiksi ravitsemukselliselta osaltaan erittäin huteralla pohjalla. Silloin yritän kuitenkin pitää suuni, sillä mikä minä olen oikeasti toista neuvomaan omalla suklaata&sipsiä dietilläni?

Olen pohtinut myös paljon diettien placebo vaikutusta. On paljon todennäköisempää että onnistumme dietissä, jos vankasti uskomme sen toimivuuteen. Niinpä jos oikeasti haluan tämän keinon toimivan on minun vakuutettava myös aivoni siitä, että tämä on juuri se oikea keino. Se on yleensä alussa aika helppoa, sillä uutuudenviehätys saa innostumaan ja "hurahtamaan" uuteen menetelmään. Oikea testi menetelmän toimivuudesta tulee vasta sitten kun tämä innostus laantuu ja jäljelle jäävät ne oikeat fyysiset/henkiset vaikutukset, jos niitä alunperin olikaan.
Kerron omasta uusimmasta hurahtamisestani toisessa päivityksessä, ja ehkä jotain hyviä ja huonoja puolia on jo sitten esillä.