Ehkäpä niitä kauniita päiviä on vielä tulossa vaikkei kesää enää olekaan paljon jäljellä.
Melkein kolme kuukautta on edellisestä päivityksestä vierähtänyt ja blogi on täysin pölyttynyt sen aikana. Uuden alun merkiksi muutin hiukan väritystä ja viilasin blogin kuvailua, sillä laihdutus on edelleenkin elämässäni taka-alalla.
En tiedä lukeeko tätä masentavaa jorinaa kukaan, mutta eipä sillä ole minulle edes suurta merkitystä vaan tärkeämpää onkin kirjoittaa ajatuksia paperille (tai pikseleihin...?) etteivät ne kiertäisi pelkästään ympyrää päässä. Olisi todella mukavaa, jos samanlaisia kokemuksia omaavat voivat tänne löytäessään kertoa omista kokemuksistaan/ajatuksistaan/tuntemuksistaan yms. En halua masentaa ketään, mutta koska en todellisessa elämässäni puhu omista ongelmistani oikeastaan kenellekään, täällä tuskin jaksan pysyä positiivisella "elämä on ihanaa" linjalla edes puolen päivityksen verran... ;)
Kesästäni voisin kertoa sen verran että nopeasti se meni ja yllättävän mukavasti. Ehdin hiukan lomailla vaikka suurimman osan ajasta teinkin töitä niska limassa. Nautin työstäni, joten sinänsä kesä meni mukavasti, mutta nyt olisi taas uuden työpaikan etsiminen edessä. Ystäviä ehdin tavata jonkin verran, mutta pääasiassa kesä meni yksin ollessa. Kun ei ole ketään tuttuja sadan kilometrin säteellä, eikä tutustu uusiin ihmisiin helposti, arki on aika yksinäistä.
Tällä hetkellä mieltäni siis painaa uuden työn löytäminen, yksinäisyys (suomeksi sanottuna siis kavereiden ja puolison puute) sekä epämääräinen ahdistus, joka johtuu edellä mainituista asioista sekä kymmenistä muista pienemmistä asioista. Tässäpä siis tiivistetty tilannepäivitys ja katsaus tulevaan syksyyn. Luvassa näiden asioiden pyörittelyä ja ehkä - jos oikein hurjaksi äidyn- jopa muutama painoon liittyvä päivitys.
