torstai 11. huhtikuuta 2013

A niin kuin ahdistus

Pääsiäinen oli ja meni. Suklaamunat olivat hyviä ja mämmi kerman kanssa suli suuhun.
Ai mikä laihdutus? Oonko mä muka suunnitellut laihtuvani ennen kesää?
Pari edellistä viikkoa on ollut niin stressin täyteisiä työn vuoksi etten ole ehtinyt edes ruokaa laittamaan. Ruokahalukin on ollut kateissa joten olen napostellut vähän mitä sattuu. Jos se vähä mitä olen syönyt, olis ollut jotain muuta kuin kaloripitoista roskaa, niin olisin varmasti jo muutaman kilon kevyempi. Kun ruokahalu on kateissa on vaan niin helppoa napostella keksipaketti kuin tehdä tylsä voileipä. Tämänkertainen työpätkä loppuu onneksi kohta, joten katsotaan sitten miten se vaikutti painoon.

Viime päivinä on ahdistanut ihan hurjasti. Vaikka mä pidän keväästä ja on ihana nähdä kun lumi sulaa ja aurinko paistaa, niin kaikki se syksyllä kokemani ahdistus on taas nostanut päätään. Eilen illalla meni itsesäälin valloissa ja nenäliinoja kului... (aloitin yhden uuden lääkkeen ja vielä en tiedä johtuuko kurja olo siitä vai pelkästään työstressistä...) Yleensä nukun vaikka missä ja voin nukkua helposti lähemmäs kymmenen tuntia mutta näin ahdistuneena se seitsemänkin ottaa koville. Tänäkin aamuna olisi ollut aikaa nukkua pitkään, mutta heräsin kello kuusi. Toivottavasti tämä ahdistus loppuu viikonloppuna tai viimeistään töiden loputtua, sillä kohta on tosi huono olo, kun ei pysty edes rentoutumaan. Oudointa tässä on se, että pidän työstäni, mutta juuri nyt tuntuu etten jaksa tehdä sitä. Työ on niin vastuullista että kannan murheita kotiin ja teen pitkää päivää kun haluan tehdä parhaani. Tällaista hommaa ei jaksa kun muu elämä on sirpaleina. Ehkä seuraavan työpätkän etsin jostain yksinkertaisesta hommasta, jossa työt voi jättää työpaikalle, niin voin keskittyä henkilökohtaisen elämän paikkaamiseen.

Alitajunta on muuten ihmeellinen asia. Olo oli eilen niin kurja, että alitajuntani tajusi että nyt tarvitaan piristystä. Näin sitten unta siitä kuinka kävelin jossain lenkillä (enkä ollut edes laihempi, mutta muuten vain tyytyväinen itseeni) ja porukka komeita miehiä seisoskeli talon pihassa. Nämä miehet sitten vislasivat minulle kuin olisin ollut lenkkivarusteissani joku kauniimpikin ilmestys ja yksi heistä katsoi suoraan silmiin. Kuulin kuinka ne toiset kannusti sitä yhtä lähtemään mun perään ja niin tuo komistus juoksi mut kiinni. Siitä sitten alettiin juttelemaan ja olin ihan seitsemännessä taivaassa. Ja sitten heräsin. Olis ollut ihana nähdä unta pidemmäs, mutta kai parhaat unet loppuu aina kesken. Jännää kyllä se hyvä fiilis jatkui vaikka heräsin. Ei voi muuta kuin ihastella alitajunnan voimaa.

2 kommenttia:

  1. Näin yksi yö sellaista unta, että RDJ flirttaili kanssani ja voi että olin onnessani! :D

    Toivottavasti voit kohta paremmin! Jaksamista! :)

    VastaaPoista
  2. Oi, en mäkään hänen vierailustaan pahastuisi. ;)
    Tajusin tänään että se mies jonka luulin olleen täysin mielikuvitukseni tuotetta olikin yksi mies, jonka olin vilaukselta nähnyt edellisenä päivänä työpaikallani. Tänään meinasin sitten jäädä tuijottamaan (ja toivottavasti en punastunut!) kun yhtäkkiä näin hänet kesken töiden. Mutta hän on niin out-of-my-league ettei vois enempää olla joten en jaksa häntä enää edes ajatella (tietoisesti ainkaan, alitajuntaanihan en voi hallita :).

    VastaaPoista