lauantai 1. kesäkuuta 2013

Mixed feelings

Enpä ole taas aikaan käynyt lisäämässä uusia jorinoita. Ehkä siitä syystä että laihdutus ei kiinnosta tippaakaan (leivoin eilen pellillisen pullaa ja hupsan, se on jo syöty... ;). Eikä minulla ole ollut mitään järkevää sanottavaa.

Olen nauttinut kesän lämmöstä ja kauniin vehreästä luonnosta, mutta silti aina välillä ajatukset siirtyvät negatiivisempiin asioihin. Kevät ja kesä tuntuvat olevan hormoonien hyrräyksen aikaa, joka johtaa otolliseen puolison etsintä tilaisuuteen. Suomalaiset kaivautuvat talvipesistään ja raahautuvat esille erilaisiin kesätapahtumiin ja paikkoihin. Flirttailukin tuntuu lisääntyvän auringonvalon myötä (jotain mitä tapahtuu toisille, ei minulle). Ikävä kyllä oma ujouteni ja epävarmuuteni vievät omat mahdollisuuteni tutustua uusiin ihmisiin. Masentaa todella kovasti, kun joka paikassa törmää toistensa kauloissa roikkuviin onnellisiin pariskuntiin ja itse on yhä edelleen toivottoman totaalisesti sinkku. En jaksa edes pyöriä facebookissa, koska tulen niin kateelliseksi kaikesta siitä mitä toisilla on. Oma  sosiaalinen elämä tuntuu sitäkin tyhjemmältä kun lukee toisten hehkutuksia ravintolailloista, ulkomaan reissuista, porukan yhteisistä talkoista, grilli-illoista yms.. Osa päivityksistä kertoo vastoinkäymisistä, mutta nekin ovat yleensä hassuja sattumuksia, jotka kertovat vain tapahtumarikkaasta elämästä eivätkä mistään vakavista ongelmista. Olen siis ratkaissut ongelman välttämällä koko facebookkia. Ehkä taas toisessa mielentilassa pystyn unohtamaan omat tunteeni ja iloitsemaan toisten elämästä.

Asiasta kukkaruukkuun...
Vaatekoko 48 ja kesä ovat hikinen yhdistelmä. Kun kroppaa ei kehtaa esitellä käsivarsia enemmän on pakko etsiä kaikenlaista peittävää kesävaatetta, joka silti olisi mahdollisimman viileä. Katselin kateellisena vaatekaupan suurta shortsivalikoimaa ja kuvittelin miten ihanan viileää olisi pitää niitä jalassa kuumana kesäpäivänä. Mutta kun ei kehtaa. Kun pohkeen ympärys on isompi kuin hoikan (tai edes normaalin!) naisen reiden ympärys, on mahdotonta edes haaveilla lyhyistä housuista tai hameista.
Nyt kaduttaa myös se, että viimeiset pari kuukautta olen antanut itseni löhötä telkan ääressä... En kuvittelekaan, että olisin voinut pudottaa puolta elopainostani  ja olla bikinikunnossa, mutta olisin voinut edes pitää itseäni jonkinlaisessa kunnossa, ettei jo yhdet portaat vie helteellä kuoleman partaalle. Olen huomannut että kuntoa on aika nopea kohottaa, jos vain muutamankin kuukauden lenkkeilee suht ahkerasti. Ei edes tarvitse näännyttää itseään joka kerta, niin silti kunto nousee kohisten. Ikävä kyllä kunto on myös helppo kadottaa, eli istuskelemalla sohvalla saa hyvin nopeasti kaikki kovan työn tulokset muutettua takaisin läskiksi. :(
Ei siis auta kuin ostaa tummia, löysiä vaatteita, jotka peittävät hikilitrat alleen ja yrittää taapertaa eteenpäin suomen kesässä.

Ehkä kesä ja uusi työpaikka ovat tuoneet parempaa fiilistä ja siksi en ole ollut yhtään ahdistunut viimeisten viikkojen aikana. Ainoastaan hyvin väsyneenä tai kipeänä nostaa ahdistuskin päätään, mutta siihen on onneksi helppo ratkaisu eli burana ja peti. Työ on ollut raskasta, mutta olen nauttinut siitä ja se on tuonut mukanaan uusia haasteita, joita olen kipeästi kaivannutkin. Työasiat ovat siis kunnossa mutta henk. koht. elämässä ei ole ollut mitään muutoksia ja sitä sitten väsyneenä märehdin. (tämä itsesäälissä vellominen ei siis ole varsinaista ahdistusta, koska voin lopettaa sen heti kuin haluan ja lähteä vaikka ihastelemaan kukkivia omenapuita. Ahdistus taas tulee pyytämättä ja vie ajatukset kamalille poluille)

Nyt kun märehdin omaa elämääni, päässä pyörii vain se iso kolo elämässäni, enkä pysty näkemään kaikkea sitä mikä on hyvin. Ihminen on kummallinen eläin, kun ei voi olla tyytyväinen siihen mitä on, vaan aina täytyy murehtia, kadehtia ja yrittää saada vielä enemmän. Perustelen omaa märehtimistäni sillä, että parisuhde on ihmisen perusoikeus. Ihan kuin maailma/luonto olisi minulle velkaa miehen. Kuulostaapa älyttömältä ääneen sanottuna, mutta niin vain ajattelen. Kun kaikilla muillakin on, niin miksei minulla? Kuin pikkulapsi, joka ei kestä sitä, että toinen lapsi sai kaksi karkkia vaikka itse sai vain yhden. Mutta niin se elämää vaan taitaa mennä. Toiset saa miljoonia ja toiset kituuttaa minimipalkalla. Joku etsii koko elämänsä vierelleen toista ihmistä sitä löytämättä ja toinen elää koko elämänsä ihmisen kanssa, jonka kanssa ei haluaisi oikeasti olla päivääkään. Elämä on epäoikeudenmukaista, ja harva saa kaiken haluamansa. Kunpa sen vielä pystyisi sisäistämään niin pääsisi eroon kaikista inhottavista kateuden tunteista ja voisi vihdoin olla onnellinen.

God grant me the serenity to accept the things I cannot change,
courage to change the things I can,
and wisdom to know the difference


5 kommenttia:

  1. Olipas mukava kun tulit kertomaan taas kuulumisiasi :)Nuo ajatukset tuosta "miksi muilla on ja mä en saa" kuulostaa niin tutuilta. Mä myönnän ajoittain olevani todella katkera ystävilleni, joilla on puoliso / lapsia ja mä en saa kumpaakaan. Mutta kummasti sitä on hiljalleen oppinut hyväksymään oman tilanteensa. Ikävä kyllä :( toivon että sä kuitenkin saat sen, mistä unelmoit! Ja ne ihanat shortsit, kesä on ensi vuonnakin, joten jos et tänä vuonna ehdi niitä käyttämään niin ensi kesänä sitten! Mä olen itselleni hokenut joka päivä, että tänäänkin kannattaa yrittää vaikka tuloksia ei näkyisi, sillä jonain päivänä se yritys palkitaan. Tsemppiä ihan hurjan paljon! You can do it!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos tsempistä! Olen aina yrittänyt parhaani mukaan vältellä kateuden tunteita, mutta viime aikoina niitä on esiintynyt ihan luvattoman paljon. On niin vaikeaa kontrolloida omia tunteita väsyneenä ja yksinäisenä, vaikkakin tuskin kukaan osaa arvata oikeita fiiliksiäni koska olen niin taitava ne kätkemään.
      Ja ehkä vuodet tuovat viisautta ja rohkeutta mukanaan ja uskallan jonain päivänä vetää jalkaani hameen tai shortsit!

      Poista
  2. Sie olet lukenut miun ajatuksia tai mie siun, mutta samanlaisia juttuja siis olen pääni sisällä pyöritellyt noista parisuhdejutuista. Äsken itsekin kirjoitin samasta asiasta ja vasta sitten huomasin tämän siun kirjoituksen. Kyllä se vaan niin on, että kesällä se kumppanin puute jotekin korostuu, kun ihmiset liikkuu enemmän ja tekee asioita yhdessä. :( Ehkä mekin vielä jokin päivä pääsemme jonkun käsikynkässä kävelemään kesäisiä katuja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin lukemassa tekstisi ja ollaan todellakin oltu samalla aaltopituudella. :) Sinä vaan olet valinnut sen positiivisen ja elämän myönteisemmän suhtautumistavan, samalla kun minä murehdin ja märehdin tilannettani ihan turhaan, kun en sitä kuitenkaan osaa ratkaista.
      Nyt taidan kadehtia sinuakin siitä, että osaat nähdä elämän hyvät puolet ja ottaa rennosti parisuhdeasian! ;D
      Toivottavasti työtilanne ratkeaa nopeasti, epätietoisuus on yhtä tuskaa.

      Poista
  3. todistukseni

    Hei rakkaat ystävät

    Nimeni on Karina Vilva. Haluan käyttää tämän viestin kiitokseni nainen en ole koskaan nähnyt, mutta hän on tehnyt elämäni paratiisi.

    Varmasti siellä Internetissä ilkeä ihmisiä, jotka ovat nöyriä ihmisiä etsivät huijata mutta suuri Queen Madu näytti, että vielä on joitakin ihmisiä, jotka voi luottaa.

    Itse olen asunut 21 vuotta avioliiton koskaan kokenut iloa äitiyden, minulla oli ongelmia minun appivanhemmat, mutta mieheni oli hyvin ymmärtäväinen. Eräänä päivänä olin menossa läpi internetin olen nähnyt joitakin numeroita ihmisiä annetaan todistus siitä tietty nainen, miten hän on auttanut heitä pelastanut heidän avioliittonsa, saivat ex takaisin, suolatut sairaudet, pyysin mieheni niin näytti hänelle, mitä olen nähnyt, mutta hän lannistunut minua kertomalla minulle, että nämä ihmiset ovat kaikki väärennettyjä ja minun pitäisi jättää todistuksia. Mutta päätin yhteyttä tähän hyvän naisen, postilaatikko: queenmadu211@gmail.com
    Minun suurin yllätys tämä nainen pystyi auttamaan minua ja nyt olen ylpeä äiti kaksi isoa poikaa ja tyttö, jotka ovat hyvässä kunnossa. mieheni on erittäin ylpeä minusta ja jätämme enemmän onnellisina yhdessä.

    Kiitos Queen Madu mainio apulainen, aion jatkossakin puhua hyvää työtä elämässäni. Mieheni sai myös edistänyt hänen toimistossaan ja hän tuli ylpeä minusta. Minun on tunnustettava, Minulla on ihana perhe ja haluat hänen Olen ikuisesti kiitollinen.

    Hyvät vanhemmat, ystävät, veljet ja sisaret kirjoittaa suuri QUEEN MADU hänen postilaatikkoon, koska hän on luultavasti ratkaisu kaikkiin ongelmiin. Hän kertoi minulle, että voisin myös ottaa yhteyttä häneen ratkaisuja tahansa muita ongelmia, kuten

    1. HIV / AID tai siihen liittyvien sairauksien
    2. Palauta menetetyt rakastaja, vaikka menetti pitkään
    3. Poista paha loitsuja kotien, yritysten ja asiakkaiden vetovoima jne
    4. Hanki edistäminen olet haluttu pitkään töissä tai uraasi.
    5. Lue kaikki ongelmat ennen kuin edes mainita ne hänelle
    6. Irrota musta piste, joka pitää ottaa rahat pois
    7. Tutustu miksi et eteenpäin elämässä ja ratkaisu
    8. Poistaa perhe taistelee
    9. Varmista, erinomainen koulumenestyksen myös lapsille kehitysvammaisten
    10. Pysäytä hajoavat teidän avioliitto tai suhde
    11. Olen tuhota ja lähettää Nikolos (vesi henki, uneton Nite, painaa jopa paha valtuuksia) haluttaessa paluu
    12. Kuivaus Lapsettomuus naisilla ja huolestuttavaa kuukautiset
    13. Irrota avioliitto rakastaja valinta
    14. Palauta varastettu omaisuutta ja olinpaikasta ihmisiä, jotka satuttaa sinua.
    15. Tuo yliluonnollinen onnea
    16. Raskaus oikeinkirjoituksen tulla raskaaksi vauva
    17.Get huijaus rahasi takaisin
    18. Mahdollisesti haluavat Kiinnostaako populaarimusiikin
    19. Mahdollisesti suosittu Kiinnostaako jalkapallo

    Ota QUEEN MADU tänään tiedän sinun e onnellinen loppuelämän. Sähköposti: queenmadu211@gmail.com

    VastaaPoista