Kokeilussa osapaasto

Osapaasto, pätkäpaasto, 5:2 tai IF (intermittent fasting). Monta nimeä variaatioille lähes samasta asiasta. Tämä on nyt syksyn aikana alkanut yhä enemmän kiinnostaa ja nyt olenkin jo jonkin aikaa sitä kokeillut. Yksinkertaisimmillaan osapaaston periaate on rajoittaa syömistään tiettyinä aikoina. Eli viikossa on aikoja jolloin ei tietoisesti syödä mitään vaan annetaan kehon käyttää omia varastojaan. Osapaastosta on hyvin erilaisia versioita. Joissain syödään päivittäin, mutta vain esimerkiksi kahdeksan tunnin aikaan (16/8) tai sitten ollaan joinain päivinä 16-24 tuntia kokonaan syömättä. Jokainenhan meistä paastoaa jonkin verran yön aikana, ja jos ei ole tapana syödä aamupalaa tai iltaisin ei syö kovin myöhään, tulee helposti 16 tuntiakin paastoa. Itselleni valitsin 5:2 ja sitäkin olen noudattanut omalla tavallani. Viiskakkosen periaate on siis syödä kahtena paastopäivänä noin yksineljäsosa normaalista kalorikulutuksesta ja muina päivinä syödä aivan normaalisti (mieluiten terveellisesti).

Pätkäpaastoa ei periaatteessa suositella ihmisille, joilla on taipumusta ahmimiseen. Tämän vuoksi olenkin sen joskus aiemmin hylännyt, mutta nyt epätoivoisena mietin, että mitä väliä on sillä ahminko vain viitenä päivänä enkä mahdollisesti seitsemänä? On tämäkin parempi kuin entinen ruokavalio ja ruokailutahti. Näin olen ainakin itselleni vakuutellut. Riskinähän on siis se, että paastopäivien välisinä päivinä syöminen karkaa täysin käsistä, jolloin paastoista ei ole mitään apua ainakaan laihdutuksen kannalta. Oma ahmimiseni ei ehkä täytä varsinaisen ahmimis-häiriön kriteereitä, vaan se on silloin tällöin (melkein joka päivä) tapahtuvaa ylisyömistä esim. leivonnaisten, suklaan tai sipsien kohdalla. Tai sitten vain syön perusruokaa liikaa. Napostelen läpi päivän, enkä koskaan oikeastaan ole nälkäinen, mutta koko ajan himoitsen jotain "pientä". Osapaasto ei siis tule laihduttamaan, jos kompensoin kaikki miinusmerkkiset kalorit niinä välipäivinä, mutta se teenkö niin selviää vain kokeilemalla.

Laskuja: Jos kaloritarpeeni on tämän kokoisena ja tällä aktiivisuustasolla noin 2500 (ja olen luultavasti syönyt välillä reilun 3000 kalorin päiväsatseja, koska olen koko ajan pyöristynyt) 7x2500=17500 olisi siis viikon normaali kaloritarpeeni. 5:2 menetelmällä kalorinsaantini olisi: 5x3000+2x600=16200, jos en muuta muita kuin paastopäivien ruokailua. Näin laskien tulisin laihtumaan vain hiukan joka viikko. Luotankin siihen, että paastopäivien kurinalaisuus vaikuttaa askel kerrallaan myös välipäivien syömisiin. Kokonaisvaltaisen ruokavalion muutoksen kanssa en kuitenkaan pidä kiirettä, sillä jo tämä kahden päivän tiukkuus riittää näin alkuun.

Tämän dietin hyvä puoli on samaan aikaan sekä sen kova kuri paastopäivinä, että sallivuus muun viikon aikana, minkä vuoksi en usko, että tulee sitä "söin yhden pullan, no dietti meni pilalle, menkööt koko homma" kierrettä. Jos on oikeasti jo alussa suurta sallivuutta, niin repsahduksia ei ole olemassakaan. Ja yksi päivä kerrallaan on paljon helpompi aloittaa, sillä kun on tottunut suuriin rasvaisen ja sokerisen ruoan määriin, 36 tuntiakin pienillä kaloreilla sinnittely on tarpeeksi kova puristus. Jos olisin perinteisellä "yksi herkkupäivä viikossa-dietillä" en mitenkään pysyisi kahta viikkoakaan sellaisella. Riippuvuus kaikkiin rasvaisiin ja sokerisiin herkkuihin on niin kova, että jatkuva tiukkuus on aivan liian kova vaatimus.

Ylellä on juuri tullut diettejä käsittelevä dokkari ja sekin on inspiroinut tässä diettien pohtimisessa. Sen perusajatuksena oli laihdutustavan yksilöllinen valitseminen ja näiden tapojen vertailu. Projektissa yksi laihduttajien ryhmä nimettiin 'Constant Craver'iksi', johon valittiin laihduttajia, jotka himoitsevat ruokaa lähes koko ajan. Muissakin ryhmissä oli piirteitä, jotka soveltuvat minuun, mutta parhaiten omia tekemisiäni kuvaa juuri 'constant craving' eli jatkuva ruoan ajattelu ja herkkujen himoitseminen. Tuossa ohjelmassa heille valitiin juuri osapaasto, ehkä juuri sen takia että heillä ruoka on lähes koko ajan mielessä, ja heille jatkuva kieltäymys on todella vaikeaa. Mielenkiintoista nähdä dokkarin jatkuessa, miten heille tulee käymään.

Tutkaillessani erilaisia diettejä totesin, että tutkimuksia osapaastosta on tehty hyvin vähän, sen verran uusi tämä tapa oikeastaan on (tai no paasto on ollut osa ihmisten elämää jo vuosituhansia, mutta tällainen osapaasto ei ole ollut tutkimuksen kohteena kovinkaan pitkään). On terveellistä syödä vain nippa nappa kuluttamansa kalorit, se on todettu, mutta onko moderni osapaasto terveellistä? Yllätyin kun huomasin, että naisia ja erityisesti lisääntymisikäisiä naisia ei ole käsittääkseni tutkittu. Hiirillä tehdyissä tutkimuksissa on huomittu, että sukupuolella on väliä ja osapaasto toimii paremmin uroksilla kuin naarailla. Osapaasto on vaikuttanut naaraiden lisääntymiskykyyn (ainakin väliaikaisesti) eikä diabetesriski ole kai laskenut yhtä paljon kuin uroksilla. Tämä on tietysti vain suuntaa antava, kun hiirillä ja ihmisillä on sentään jonkin verran eroa, mutta vähän se kyllä epäilyttää. Ylipainoni on jo tehnyt paljon hallaa kierrolleni yms, joten en tiedä aiheuttaako osapaasto lisää hallaa vai kumoaako painon pudotus mahdolliset haitat..? En tiedä ja vähän se pelottaa, mutta  epätieteellisesti ajatellen, jos kalorien puute veisi ihmisiltä lopullisesti lisääntymiskyvyn, olisimme kuolleet sukupuuttoon jo vuosituhansia sitten.

En siis tiedä onko tämä normaalipainoiselle terveellinen tapa jatkaa elämää, mutta siitäkin todennäköisesti tulee ilmestymään uusia tutkimuksia. Jos myös ajattelen koko ikänsä hoikkina olleita tuttaviani, monet heistä harjoittavat eräänlaista osapaastoa ollenkaan sitä ajattelematta. Joinain päivinä syödään suuresti ja sitten joinain päivinä syödään hyvin vähän tai lähes tulkoon unohdetaan syödä. Heille se tulee jotenkin luonnostaan, mutta minulla eilinen sipsipussi ei tänään tunnu missään. Tulevina päivinä ei tule mieleenkään vähentää syömistä, koska viikonloppuna tuli herkuteltua. Sellainen luontainen jarru puuttuu kokonaan. Ja jos joku toinen kommentoi ruoan määrää tai tapaani napostella (äitini...) niin kiehun ja taannun viisivuotiaan lapsen jääräpäiselle tasolle. Kukaanhan ei minun valintojani määräile. Ei perhe tai lääkärit. *syvä huokaus*

Nykyisin kannustetaan syömään läpi koko päivän. Koulustakin muistan sen kuinka painotettiin useita aterioita osana terveellistä ruokavaliota. Ja jokaiselle aterialle kuului ruisleivän viipale, jotta kuitua tulisi riittävästi (tämä jäänyt ehkä jostain leipäfirman esitteestä mieleen). Ei mikään ihme, että ihmiset lihovat, jos koko ajan on syötävä aterioita ja välipaloja. Ja hyvin harva osaa syödä tarpeeksi pieniä ja kevyitä annoksia. Rasvaisen ruoan ollessa lähettyvillä ja sen maistuessa niiiiin hyvältä (ja ollessa niin halpaa ja helppoa), on kenen tahansa ihmislapsen lähes mahdotonta pysyä normaalipainoisena. Ihmiskroppa on suunniteltu sietämään sekä nälkää, että runsautta. Runsauden aikoina säilöttiin vyötärölle vaikeita aikoja varten vararavintoa. Nykyisin nälkää ei vain joudu näkemään, joten vararavinnolle ei ole mitään käyttöä. Tällä perustelen omaa paasto kokeiluani, kuten myös sillä, että veriarvot voivat osapaastolla parantua, mikä omalla kohdallani olisi erittäin suotuisaa. Mutta kokeillaan siis ja kunnolla hypetetään sitten, jos tuloksia tulee ja olo pysyy hyvänä.