Jouluostoksilla

Se aika vuodesta kun lahjat pyörivät jatkuvasti ajatuksissa.

Haluaisin olla hyvä lahjanostaja, sellainen joka osaa ajatella lahjan saajaa ja ostaa juuri sopivan arvoisen lahjan. On helppoa sortua siihen, että ostaa lahjat enemmänkin itselleen kuin toiselle. Hyvien lahjojen ostaminen edellyttää sitä että tuntee toisen ja on sopivasti mielikuvitusta. Itselläni ei ole tarpeeksi mielikuvitusta että keksisin upeita ideoita tyhjästä. Pyrin kuitenkin ostamaan lahjan toista ajatellen, vaikkei se aina helppoa olekaan.

Kysyvä ei tieltä eksy – varsinkaan kalliimpaa lahjaa ostaessa, mutta silloin lahja menettää mielestäni yhden tärkeän piirteen eli yllätyksellisyyden. On tylsää joutua ympyröimään katalogista haluamansa tavaran ja tulee tunne että toinen ei viitsi ajatella yhtään itse. Jos ei osaa tarkasti määritellä mitä haluaa/tarvitsee joululahjaksi, on parempi jättää valinta ostajalle. Yllätys on mielestäni aina parempi, vaikkei lahja olisikaan juuri se minkä olisi itse valinnut.

 Lahjan valintaan kuuluu myös aina kysymys oikeasta arvosta. Mitä antaa ystävälle tai naapurille? Riittääkö suklaalevy vai pitääkö olla jotain enemmän? Arvokkaan teknisen laitteen saajaa nolottaa varmasti aattona, jos itse on antanut sukat ja suklaarasian. Henkilökohtainen taloudellinen tilanne sanelee tietysti lahjaan kulutettavan rahamäärän, mutta lahjan todellinen arvo määräytyy mielestäni muistakin asioista kuin rahasta. Itse leivottu kakku on aina arvokkaampi kuin konvehtirasia.

Lapsena lahjojen avaaminen oli muistaakseni talven kohokohta. Sen odottaminen oli (varsinkin jälkikäteen ajatellen) vielä kivempaa.. Nykyisin tuntuu että aikuisten kesken tapahtuvaan lahjojen jakoon liittyy kaikenlaisia inhottaviakin tunteita. Epävarmuutta siitä pitävätkö toiset oikeasti ostamistasi lahjoista ja huonoa omaatuntoa joistakin ostetuista/ostamatta jääneistä lahjoista. Aina siellä on lahjojen joukossa muutama hätäostos, mitkä on tullut ostettua vain että olisi jotain mitä antaa. Sitten huonoa omaatuntoa kun huomaa että on saanut jotain paljon hienompaa kuin mitä on antanut. Lapset ovat yleensä niin vilpittömiä lahjansaajia ja osaavat selkeästi nauttia lahjoistaan, että heidän kanssaan vietetty joulu on ihan erilainen kuin joulu aikuisten kesken. Lasten läsnäolo antaa myös luvan myös aikuisille olla lapsenmielisiä ja katsella piirrettyjä, laskea mäkeä ja hassutella lasten kanssa. 

Lahjojen hankinta on nyt tältä joululta suoritettu.

Kävin shoppailemassa pääkaupungissa ja täytyy sanoa että talvi vaikeuttaa siellä elämää enemmän kuin pohjoisemmassa! Kadut olivat täynnä ihmeellistä kellertävää, kuivaa lumisohjoa ja katujen varret olivat täynnä lumen saartamia autoja. Joka paikkaan sai kävellä kieli keskellä suuta ettei kaadu ruuhkassa ja jää ratikan alle. En yhtään kadehdi lumenpoistoa ammatikseen tekeviä miehiä. Miten heidän työnsä voi onnistua paikassa, jossa kadut ovat täynnä ihmisiä ja autoja, eikä lumelle ole mitään paikkaa mihin sitä laittaa?

Omat ongelmat rajoittuivat onneksi vaatetukseen, eli mitä laittaa talviselle shoppailukierrokselle päälle.  Tarpeeksi ettei palele pihalla vai kevyesti ettei hikoile sisällä? Itse valitsin ensimmäisen vaihtoehdon, joten kävelin välillä kadulla vilvoittelemassa talvisessa viimassa ja kiittämässä ylempiä tahoja siitä etten ole autolla liikkeellä.

Olin suunnitellut että kiertelen kauppoja rauhassa ja panikoimatta mutta silti viimeiset tunnit kuluivat kuumeisesti etsien viimeisiä lahjoja. Onneksi nettikaupat on keksitty, sillä kaikkea etsimääni en löytänyt. On rasittavaa kiertää kymmenen samantyylistä kauppaa sellaisen asian perässä, jonka voi löytää netistä muutamalla klikkauksella. Kaikesta huolimatta reissu oli kuitenkin ihan mukava ja kauppoja kierrellessä saa aina hyviä ideoita. Koristeet, jouluvalot ja joulutorit tavaroineen luovat myös ihanaa joulutunnelmaa, jota ei nettikaupoista saa.

Sittenpä syömisistä…

Reissun aikana söin mm. ceasar-salaatin ja suklaaleivoksen, pienen sipsipussin, valmisvoileivän, croissantin ja sokeritonta limsaa. Ei siis mitään laihduttajan kamaa, mutta laskin että koko päivän kävely kulutti sen verran että ainakaan plussapäiviä ei tullut noista syömisistä huolimatta. Sipsipussia syödessä huomasin jotain mikä kyllä piristi mieltä. Olen katkaissut sipsihimon kierteen! Ne eivät maistuneet niin hyviltä kuin muistin, ja vaikka olen koko syksyn niitä lähes päivittäin himonnut, niin nyt niitä ei enää tee mieli!

Pieni sipsipussi siis riitti täydellisesti ja senkin valinta oli vaikea sillä vaikka himoitsin epämääräisesti jotain suolaista niin mikään sipsihyllyn antimista ei tuntunut hyvältä. Rasvaisen himo vaivaa siis edelleen, mutta sipseistä eroon pääseminen on todella tärkeä vaihe, sillä ne ovat yleensä niitä täysin ylimääräisiä ”välipaloja”, joita olen vetänyt pusseittain muun ruoan lisäksi. Lohkoperunat ja itse tehty majoneesi ovat tällä hetkellä ne ruokavalioni kaloripitoisimmat herkut, joista yritän seuraavaksi vieroittaa itseni. 

Hyvää joulunodotusta kaikille!