Mieleni tekevi, aivoni ajattelevi, suklaata havittelevi

Ruokahimot ovat omassa elämässäni suurin laihdutuksen vaikeuttaja. Himoitsen rasvaista ruokaa kuten sipsejä ja suklaata, vaikka vatsani olisi täysi ja olo muuten ihan hyvä. Nälkään ruokahimot tuskin siis liittyvät, joskin niiden vastustaminen on tietysti paljon vaikeampaa jos on vähänkään nälkä. 

En tiedä ovatko ruokahimot fyysisiä vai päänsisäisiä, mutta niiden kanssa laihduttaminen on kohtalaisen vaikeaa. Viime keväänä koin erikoisen viikon flunssan jälkeen; ruokahimot katosivat kokonaan. Eli nautin ruoasta, mutta mitään himoja mitään ruokaa kohtaan ei tullut. Söin kun vatsa kurisi ja unohdin ruoan kokonaan kunnes vatsa kurisi uudestaan. Olo oli ihan erilainen kuin yleensä. Ajattelin että tältäköhän ”normaaleista” ihmisistä tuntuu. Nautin erilaisesta olosta ja ajattelin että kilot katoavat kuin itsestään tällä tavalla. Ikävä kyllä tuo laihdutuksen kannalta optimaalinen tilanne ei kauan kestänyt vaan tilanne palautui viikon jälkeen ennalleen. 

Olen aina ihmetellyt miten normaalipainoiset ja laihat ihmiset voivat syödä niin vähän ja jättää esimerkiksi puoliksi syödyn karkkipussin kaappiin, mutta tuosta kokemuksesta tajusin että kaikkien vatsat/aivot eivät kannusta syömään samalla tavalla kuin omani. Ehkä ruokahimojen takana on siis myös fysiologisia tekijöitä, muiden syiden (tavat, tottumukset, tunnesyöminen...) lisäksi. Miksi muuten toisilla on niin paljon vaikeuksia kilojensa kanssa samalla kun toiset pysyvät normaalipainoisena vaikka kaapit olisivat täynnä herkkuja?

Tässä eräänä päivänä olin vähällä hakea lähikaupasta sipsejä ja limsaa. Tämä tapahtui vaikka olen hyvin sitoutunut laihdutukseen ja ruokailutapojen muutokseen ja olin päättänyt että jätän herkut ostamatta. Tiedän myös että sipsipussin ostettuani syön sen kokonaan ja ettei olo sen jälkeen ole fyysisesti tai henkisesti kovin hyvä. Kaikista järkevistä perusteluista huolimatta sipsien himo kesti kauan. Illalla vedin sitten uuniperunoita ja nakkeja (onneksi vähemmän kaloreita kuin sipsipussissa) vaikkei oikeastaan ollut edes nälkä, mutta rasvaisen himo vaan oli kova. 

Nämä ruokahimot huutavat kovempaa kuin mikään looginen järjenääni ja saavat käyttäytymään joskus ihan hullusti. Makeanhimo saattaa iskeä myös kun on juuri vähän aikaa sitten syönyt esim. lounaan ja olo on muuten täysi ja tyytyväinen. Silloin tulee käytyä kaikki ruokakaapin hyllyt läpi jonkin makean toivossa. Näitä hetkiä on vaikea kuvailla kenellekään sellaiselle, joka ei niistä kärsi. Sellaiset neuvot kuin ”älä ajattele herkkuja” tai ”käytä tahdonvoimaasi” ovat aika hyödyttömiä. Kokemus on opettanut että paras keino selvitä ruokahimoista on ennaltaehkäisy. Niitä ruokia, joita eniten tekisi mieli syödä, ei saa löytyä mistään läheltä! Toisaalta pitää myös olla sallivampi, joten se pieni suklaalevy ei tarkoita sitä että kaikki toivo on menetetty ja että on ihan turha enää jatkaa laihdutusta. Toivon kuitenkin että totuttuani terveelliseen ateriarytmiin nämä ruokahimot katoavat tai ainakin vaimenevat, sillä muuten tästä laihdutuksesta (ja loppuelämästä!) tulee todella tuskaista...