Eilen tuli mielenkiintoinen dokumentti aiheenaan ylipaino, painon pudotus ja painonhallinta. Erittäin mielenkiintoinen, joten suosittelen vilkaisemaan!
Ylipainoinen USA
Herätti tosiaan ajatuksia ja laittoi taas miettimään omaa tilannetta.Dokumentissa esitettiin muutamia yllättäviä faktoja. Mulle suurena yllätyksenä tuli se, että kaksi suurinpiirtein samankokoista ihmistä joutuvat syömään eri määriä pitääkseen painon samana, jos toinen on ollut aina sen painoinen ja toinen laihduttanut esim. 20 kiloa. Se joka on ollut joskus ylipainoinen saa syödä noin 20 % vähemmän pitääkseen painon samana kuin se joka on aina ollut samanpainoinen!
Toisin sanoen en voi laihdutettuani syödä edes sellaisia määriä joita samankokoiset kaverini syövät. Tuntuu uskomattoman epäreilulta...
Toinen juttu mikä jäi mieleen oli että seurantatutkimuksessa, jossa selvitettiin painonsa pudottaneiden painonhallintakeinoja, selvisi että lähes kaikki joutuivat olemaan koko ajan hyvin tarkkoja syömiensä määrien kanssa. Suuri osa niistä painoaan pudottaneista teki työtä koko ajan pitääkseen painonsa samana ja yllättävän suuri määrä laski kaikkien ruokiensa kalorit! Eli sellainen rento ruokasuhde, jossa syömisiään ei tarvi suuremmin miettiä, on aika toivoton tavoite laihduttajalle. Tietysti tarvitaan tervettä ja järkevää suhtautumista syömiseen että pysyy terveenä ja normaalipainossa, mutta siihen ei voi luottaa että paino pysyy poissa jos ei kiinnitä syömisiinsä huomiota. Jos siis saa painoaan pudotettua, niin samalla pitää tottua ajatukseen että koko loppuelämän joutuu tarkkailemaan syömisiään. Niin masentava ajatus, että joutuu "kärsimään" lopun elämänsä, eikä ylipainon vaikutus lopu heti siihen hetkeen kun siitä on päästy eroon.
Ainoa ratkaisu ylipainoon on koko lopun elämän mittainen muutos. Loppuelämän kestävään ruoan tarkkailuun pitää kai suhtautua samoin kuin vakavan sairauden lääkitykseen; jos haluaa elää normaalia elämää (=normaalipainossa) joutuu tekemään sen eteen päivittäin työtä. Koko lopun elämänsä.
Liikunta on selvästi paras painonhallintakeino. Sitä dokumentissakin korostettiin. Pelkällä liikunnalla on vaikea pudottaa kiloja mutta liikunta auttaa pitämään kilot kurissa puhumattakaan niistä useista liikunnan hyvistä puolista. Tästä aloin taas miettimään omaa liikkumistani. Teen mielelläni lenkkejä, mutta ne ovat yleensä hyvin rentoja eikä hiki pääse valumaan. Terveyden kannalta pitäisi siis saada sykettä säännöllisesti nousemaan. Myönnän että suhtaudun liikuntaan yleensä laihdutus-projektin osana, joka kestää sen laihdutuksen ajan ja on vain yksi tapa tehostaa laihtumista. Sen sijaan pitäisi löytää sellainen harrastus jota tekisin mieluusti, ja josta nauttisin todella enkä suhtautuisi siihen vain pakkopullana. Sellainen harrastus kestäisi luultavammin mukana kesät ja talvet eikä loppuisi heti liikuntainnostuksen ja laihdutuksen loputtua.
Olen aina ollut "elämänmuutoksen" kannalla, mutta eipä sitä ole oikeasti tullut ajateltua miten suuri muutos on oikeasti tehtävä ja miten sen on oikeasti kestettävä koko lopun elämän!
Olen ajatellut (kuten varmaan monet muutkin laihduttajat..) että sitten
muutaman kilon laihempana painonhallinta ja herkuista kieltäytyminen on
jotenkin helpompaa. Ehkä se kokemuksen myötä tuleekin olemaan hieman
helpompaa, kun laihempana elämässä on ehkä monia ruoan tuomaa tyydytystä korvaavia asioita, mutta ei se sitä tarkoita, että ruokaa voisi vetää nassuun ilman huolta huomisesta.
Monet dokkarissa esille tulleista asioista tiesin aiemminkin, mutta nyt jäin niitä miettimään hiukan syvemmin.
Esimerkiksi elämänmuutos on mulle ollut jotain sellaista eroa entiseen mässäilyyn, jokin vaihe entisen läski ja tulevan laihan minän välillä. Helppoahan sitä on sanoa että "ei enää sipsejä minulle" kun oikeasti tarkoittaa että sitten kun olen taas muutaman kilon pudottanut niin voinahan sitten ottaa muutaman juhlissa ja ostaa vähän leffailtaa varten. Tuntuu että tässähän pitää alkaa tehdä surutyötä joidenkin ruokien takia! Jos oikeasti haluaa muuttua ja pysyä sellaisena niin jostakin on luovuttava. Mieluummin siis sipseistä kuin omasta terveydestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti