Superdieetti sujuu siis yllättävän hyvin. Treenailut ovat vielä harjoittelu vaiheessa, sillä sohvaperunasta on vaikea päästä ihan tuolle tasolle mitä treenarit odottavat edes meiltä huonokuntoisilta. Ensimmäinen kotitreeni piti jättää kahteen kierrokseen, kun ei vaan jaksanut ja aloin pelkäämään etten seuraavana päivänä liiku mihinkään. Lihakset eivät kuitenkaan kipeytyneet niin paljon kuin pelkäsin, joten seuraavilla kerroilla uskaltaa piiskata itseään hiukan pidemmälle.
Ruokavalio on ollut kanssa ihan siedettävä. Tuntuu että ramppaan koko ajan kaupassa kasviksia ja rahkaa hakemassa, mutta muuten ruokavalion kanssa eläminen on ollut ihan helppoa. Rahaa on kyllä tuntunut menevän, mutta en tiedä tasoittuuko se sitten kun kaapissa on ne perusjutut eikä jokaista asiaa tarvi hakea kaupasta.Toivottavasti en kyllästy tähän ruokavalioon heti kun uutuudeenviehätys loppuu, sillä mun "normaalin" ruokavalion pilarit eli perunat ja leipä on laskettu minimiin. Niistä luopuminen tai ainakin määrän radikaali vähentäminen tulee jossain vaiheessa ottamaan koville... On vaikea koostaa miellyttäviä aterioita kun tuntuu että jotain tärkeää puuttuu lautaselta (kasa pastaa tai perunaa sekä kermaiset kastikkeet). Ruokaa on kuitenkin riittävästi ja suhteellisen monipuolisesti joten ajatus jonkin puuttumisesta on pelkästään korvien välissä.
Parasta ruokavaliossa on ollut se että nälkä ei ole vaivannut! Ruokaa on siis lupa syödä ihan kiitettävä määrä, ja päivän kalorit on jaettu sen verran tasaisesti koko päivälle että ohjetta noudattaen ei joudu mihinkään aikaan kärvistelemään kurnivan vatsalaukun kanssa. Tarkan dieetin hyvä puoli on se että tietää tarkasti mitä syö seuraavaksi eikä joudu houkutusten valtaan jääkaapin edessä.
Kasviksia ruokavaliossa on noin puoli kiloa päivässä ja siihen vielä marjat ja hedelmät lisäksi, niin kyllä luulisi mahan kiittävän! Kasvisten kanssa tuskaillessa huomaa kuitenkin miten vähän niitä olen viime aikoina syönyt. Itsensä huijaaminen on niin helppoa... Syönhän minä enemmän vihanneksia ja hedelmiä kuin television amerikkalaiset/brittiläiset pikaruoka-addiktit, muttei se tarkoita että olisin syönyt niitä tarpeeksi.
Rahkaan totuttelu vie varmaankin jonkin aikaa ja toivottavasti heti tottumisen jälkeen ei tule kyllästyminen vastaan.. :) Rahka ilman kermaa ja sokeria on niin hapanta ja kamalaa että mun on pakko käyttää makeutusainetta saadakseni sen alas. Jos laittaa tarpeeksi marjoja ja vähän banaania ja vetää sen blenderillä pirtelöksi niin on se ihan siedettävää. Tällaisilla pirtelöillä pitää sitten täyttää päivänsä! Onneksi on kuitenkin edes jotain makeaa, etteivät makeanhimot pääse yllättämään.
Kaipa se on uutuudenviehätystä, mutta mitään ruokahimoja ei ole ollut vaan ainakin nämä ekat päivät olen suunnitellut ihan innoissani tulevia aterioita ja unohtanut ajatella muita ruokia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti