perjantai 16. marraskuuta 2012

Jääkaapilla



Olen rasva-addikti, myönnän sen. Suklaa, sipsit ynnä muu menee alas ilman vaikeuksia. Pidän kuitenkin myös makeasta kuten karkeista ja ihanista leivonnaisista. Eli kaikesta siitä minkä määrää pitäisi vähentää laihtuakseen.

Haluan oppia syömään päivän aikana tasapainoisesti. Eli jos syön lounaalla isommin, voisin ottaa illalla kevyemmän aterian. Tämä kuulostaa ehkä todella yksinkertaiselta, mutta oma vatsani ei muista mitä se on syönyt, eli vaikka olisin syönyt englantilaisen aamupalan, niin yleensä ei tuota mitään ongelmia syödä lounaalla sekä päivällisellä isoja, kaloripitoisia annoksia. Nälkä tulee ehkä myöhemmin, mutta aina se kumminkin tulee. Kadehdin niitä, jotka sanovat etteivät ole nälkäisiä enää illalla kun söivät niin ison lounaan. Itselläni ei tällaisia tuntemuksia yleensä ole.
Johtuukohan se siitä, etten ole oppinut kunnolla kuuntelemaan oman kroppani viestejä, vai ovatko ne viestit jo lähtökohtaisesti sekaisin kun en ole niihin ikinä kiinnittänyt huomiota?

Lasken kaloreita ja yritän pitää päivän saldon järkevissä lukemissa. Lasken niitä, koska haluan hahmottaa syömäni ruoan kalorit, jotta laihtuminen edistyy. Tiedän, että ilman laskemista syön liian suuria annoksia ja ihan liian usein ja sitten joudun pettymään kun kaiken liikkumisen jälkeenkään vaa’an lukema ei ole muuttunut miksikään. Nyt olen muutaman päivän aikana syönyt enemmän kuin olisi tarvinnut, mutta olen silti aika tyytyväinen tekemisiini. En ostanut kaupasta megasipsipussia, suklaalevyä ja ruoka-aineita jotain tuhtia ruokaa varten, vaan tyydyin leipään, leikkeleeseen, suklaapatukkaan ja pieneen (75g) sipsipussiin. Kahden viimeisen olisin voinut jättää kauppaankin, mutta siitäs sain kun menin sinne nälissäni..

Tarkoitukseni ei tosiaan ole olla millään kesäkurpitsa dieetillä. Rasvaiset ruoat ovat kuuluneet niin kauan ruokavaliooni, että 'going cold turkey' olisi todella vaikeaa. Tai ei se muutaman viikon pituinen kieltäymys olisi niin vaikeaa, jos hommaan on motivoitunut, mutta sen jälkeen palaisin taas ylenmääräiseen herkutteluun.  Tarkoitus onkin nyt opetella nauttimaan herkkuja ja ruokaa yleensäkin järkevissä määrissä. Se on kuitenkin aika vaikeaa, sillä kaikesta järkeilystäni huolimatta jokin osa aivoistani väittää että laihdutus ei onnistu jos syö yhtään sipsejä tai vilkaiseekaan suklaaseen. Niinpä jokaisen herkkuhetken jälkeen pitää kerätä itsensä kasaan ja jatkaa matkaa edespäin.



Mietin minkälaisen kuvan liittäisin tähän lopuksi. Niinpä kaunis talvinen maisema kannustamaan lähtemään pihalle.
http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Bohinjsko_jezero_2.jpg

2 kommenttia:

  1. Kohtuullisuus herkkujen määrässä kuulostaa todella järkevältä taktiikalta :)

    VastaaPoista
  2. Tiedän sen olevan oikea keino, mutta tällaiselle kaikki-tai-ei-mitään tyypille se on kuitenkin joskus tosi vaikeaa..

    VastaaPoista