Olen palannut sellaiselle kymmenelle, jossa en ole muutamaan vuoteen ollutkaan! Sen tunteekin jo muutamissa vaatteissa, sillä vatsa ei pullistele niin pahasti kuin muutama kuukausi sitten. On vaikea uskoa että olen saanut jotain aikaiseksi. Huono itseluottamus paistaa läpi, sillä kaikesta vaivannäöstä huolimatta en meinannut uskoa että mitään muutosta olisi tapahtunut. Olen kuitenkin saavuttanut lukeman, jossa en ole aikoihin ollut, eikä se tosiaan ole tapahtunut sattumalta! Sitä varten olen joutunut tuskailemaan jääkaapin edessä, ruokapöydässä, kaupassa jne. jo useammin kuin haluaisin. Vuosien ajan olen antanut ruokahimoille periksi ja ravannut tv:n ja jääkaapin väliä niin että mattoon on kulunut urat. Olen ostanut kaupasta yleensä sitä mitä mieli on tehnyt. Herkkuhimo on kuitenkin sellaista, mikä ei syömällä katoa. Vaikka vetäisi pussillisen lempisipsejä, suklaalevyn ja muuta "pientä" niin olo ei todellakaan ole hyvä ja tyytyväinen. Ja seuraavana päivänä tekee mieli taas jotain. Näitä rasvaisia ruokia tulee yleensä syötyä eniten ruudun edessä.Tuskin kukaan istuu keittiönpöydän äärellä sipsipussia tyhjentämässä. TV:n (ja tietokoneen) ääressä syöminen on todella petollista, sillä vatsa vetää ihan uskomattoman määrän ruokaa ihan huomaamatta.
Ruoka tulisi aina nauttia ajatuksella, ilman häiriötekijöitä, mutta "old habbits die hard".
Hieno tulos, onnea! :) Minäkään ei meinaa millään uskoa, että n. -6kg voisi vielä tuntua missään, mutta kun vaatteet niin väittää tuntumalla löysemmiltä niin kai se on uskottava. :D
VastaaPoista